Arskassa on voimaa

Isossa Arskassa on voimaa, oi tule kevät tule. Tämäntalven aurinkosaldo on kyllä jääny vähiin, kuulemma viime vuonna ollut aurinkoisia päiviä talvella 80 ja tänä vuonna 50. Siltä kyllä tuntuu. On sillä vain ihmeellinen voima, jo sen näkyminen ja säteiden pistäminen silmään saa mielen kurjasta hyvään. :) En ihmettele yhtään jos useampi meistä uuvahtaa pimeeseen talveen. Olisi ollut hullua jäädä eilen sisälle kun viimein Arska antoi itseään. Riemusta kirmaten juoksenneltiin Wihtiksen kans ulkoilun lomassa ja riehuttiin hangessa. :D Onko ihanampaa näkyä kun toinen, tuo viaton karvakuono on onnesta soikeena kun saa juosta vapaana ja riehua lumessa. Taitaa tuo "ketun"metsästys silti olla se ykkösjuttu. :)

    

Olen punninnu nyt vaihtoehtoja oman "kuntoutumiseni" suhteen. Radikaalimuutoksia on pakko tehdä ja yksi taitaa olla salikortin jäähylle laitto. o_O En usko siihen itsekkään että pystyisin niin tekemään, mutta vaihtoehtoja ei kauheesti ole jos aijon olla vielä joskus kunnossa. On lähdettävä ns alusta. laitettava ajatusmallikin uusiksi. Jollekkin voisi olla helppoakin jäädä kotiin salin sijasta. Minä siihen en pysty kun pääkoppa huutaa vastaan. Vaikka olo on nykyään aika vetämätön, niin silti se treeni on mentävä tekemään kun se on tapa. Tällä menolla en tule kuntoon, tai ainakin pitkitän sitä. En osaa edes tehdä rauhallisia kävelylenkkejä. Miks tuolla pitääkin aina tarpoo henki hieverissä ja kieli vyön alla. En taijuu. :D Nehän rennon letkeet käppäilylenkit, päälle venyttelyt olis parhautta purkamaan elimistön stressitiloja. Olis aika ottaa tämäkin fiksuus käytäntöön. Toimiskohan tähän mielenhallintaan hypnoosi??? Tiiä vaikka musta tulis aivopesun jälkeen sohvaperuna. ;D

Ainiii, ihana Sini teki kevään mun kutreihin. Tummaa pohjaa, punasta raitaa. :)