Punnituksen aika

Eli päätöksien teot käsillään. Puolessa välissä ollaan. 13 vk takana, 13 edessä. Mun mielentila ei vaan ole enää siinä että huuhtikuussa nousisin lavalle. Yksinkertasesti ilman vedätystä en kerkeisi kuntoon, enkä todellakaan ole puolikuntosena menossa yhtään mihinkään. Nuo kisat eivät vaan ole mulle niin tärkeät että menisin ja pilaisin nyt kroppani totaalisesti. Ongelmia on muutenkin. Joku ei silti anna nyt periksi, sisäinen pirulainen huutaa että nyt mennään eikä meinata. Asiahan on nyt niin että reipas vk aikaa ilmottautua kisoihin ja maksaa lisenssi. Juttelin eilen valmentajan kanssa ja päätös on yksinomaan mun, mutta ymmärrystä sieltä tuli. Onhan hänkin huomannut ettei kaikki ole tässä mun laitoksessa kunnossa. Vaikka välillä päässäkin viiraa niin en ole vielä ainakaan luulosairas. :D

Kaikkeni olen antanut ja tehnyt että hommat nyt pelittäisi, mutta ei. Parempaan päin ollaan tultu, mutta liian kivikkoisella tiellä. Olen menossa huomenna funktionaalisen lääketieteen lääkärille joka erikoistunut kilpirauhasongelmiin. Tästä voittekin päätellä mikä mättää, missä mättää. Mä tosiaan nyt toivon että mättää, muuten loppuu vaihtoehdot ja tän ruhon voi tuomita susipaskaks.

Kirjottelen tästä koko ongelmavyyhdistä oman postauksen. Varoitankin, siitä tulee pitkä, joten älä lue jos et jaksa, mutta jos kamppailet samojen ongelmien kans niin suosittelen.

Päivän tyhjä nesteilijä.