Pää täynnä ajatuksia, inhotusta, helpotusta, jossainmäärin myös iloa. Vähän on sekametelisopan oloista. Yritän pukea ne sanoiksi ja tehdä järkeviä lauseita. Koitetaan.
Fitneksen/ kehonrakennuksen parissa olleena nyt 6-vuotta ja kisaprojekteja läpikäyneenä olen tullut tilanteeseen että mieleni ja ajatusmallini koko touhua kohtaan on muuttunut tyystin. Johtuneeko tästä dietistä vai olenko henkisellä tasolla kasvuvaiheessa? :D Ehkei kummallakaan ole osuutta asiaan, vaan tämä fitnessharrastajien räjähdysmäinen kasvu on saanut jonkilaisen inhotuksen aikaan. Ensiksi sanon sen, että en suinkaan tarkota sitä että pitäisi jäädä sinne kotisohvalle ja mättää kaikkee *askaa naamaan. Ei! Vaan hyvät ihmiset antakaa itsellenne hyvät eväät elää hyvinvoivaa ja terveellistä elämää. Treenaten ja syöden hyvin. Se on parasta mitä voitte itsellenne tarjota ja se antaa paljon myös teille. :) Mutta sitä en tajua miksi pitää hehkuttaa olevansa suorastaan fitnesstähti 3kk salitreenaamisen jälkeen. Kun siinä vaiheessa ei tiedetä edes miksi syödään 100g paistijauhelihaa, miksi käytetään lisäravinteita tai mikä on nukkumisen täkeys. Tämä nyt karkeistetusti esitetty. Seuraavana onkin jo hankittu valmentaja, hyvä juttu sinänsä, mutta edelleen ei tiedetä miksi tehdään näin ja noin. Omaa kroppaa ei osata kuunnella ja ollaan menossa jo kisoihin. Tuntuu että tämä on vain suurimmaksi osaksi näyttämistä muille. Ja hei, onhan se aika hienoo sanoo harrastavansa fitnesstä. ;) Pointtini se, ettei tämä laji ole niin hienoa. Kun ryhtyy kisatouhuihin se on sitten paljosta luopumista ja loppupeleissä raakaa touhua kun vedetään kroppa äärimmilleen. Ensiksi tiedostakaa asiat, kysykää miksi näin ja opetelkaa kuuntelemaan omaa kroppaa. Se on hieno ja fiksu laitos. Sitä ei kannata mennä pilaamaan menemällä perse edellä puuhun.
Olen asettunut ulkopuolelle ns. "fitnesskuplasta" ja nään asiat uudessa valossa. Kisat ovat aina olleet itselleni motivaattori ja kongreettinen tavoite mihin tähdätä. Mieleni onkin nyt kääntynyt siihen suuntaan, että haluan pyrkiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Siihen ei kuuluu kisaaminen, se on niin äärimmilleen vietyä touhua, stressaavaa, jopa pahimmassa tapauksessa tuhoavaa. Elämässäni on paljon muutakin kuin kisaaminen, paljon tärkeämpiä asioita. SILTI, sisimmässäni on kipinä joka palaa kisalavoille. Olen kuitenkin järkevämpi kuin 6-vuotta sitten, tunnen kroppani ja tiedän miksi syön 5 kertaa päivässä. Kokoajan opin lisää ja ymmärrän itseäni.
Vaikka tunteeni koko lajia kohtaan on nykyään myrskyiset, olen tällähetkellä dietillä aikomuksena osallistua kevään kisoihin. Ajatuksena se että ne saattaisivat olla viimeiseni, ei voi tietää. Nämä ajatukset tulleet tämän dietin aikana, joten varmasti tällä on vaikutuksensa tähän tunnemyllerrykseen.
Tulipas purkaus.
Kylläpä jään seurailee tätä sun blogia! :)
VastaaPoistaNyt tuli asiaa :) olen ollut ihan samanlaisessa "fitnessähkyssä" kun sitä tulee nyt joka puolelta ja se on niin trendikästä, mutta harva hypettäjistä on oikeasti kerennyt vielä edes ymmärtämään mistä on kyse... Tsemppiä dieetille, jään seurailemaan kirjoituksiasi :)
VastaaPoistaJes nyt löysin tän sun blogin :) ku olit laittanu sen sun faceen :) ihana päästä lukee sun tekstejä!
VastaaPoistaErinomaisia ajatuksia! Näin siinä pidemmän päälle käy. Huomaat, että fitness ei edusta aidosti oikeasti niitä terveellisiä elämäntapoja, joita se ulkomaailmaan viestittää. Kisaaminen on ihan jotain muuta ja todella karua touhua. Voi viedä useamman vuoden, jotta keho saadaan balanssiin kaiken sen rääkin jälkeen. Se on toisaalta aika surullista.
VastaaPoistaLiian monella kisaamisen motiivit muodostuvat tarpeesta tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Ja loppujen lopuksi nämä ominaisuudet löytää sieltä omasta itsestä ja rakkaudesta ja hyväksynnästä omaa itseään kohtaan. Motiiviksi usein selitetään kilpailuhenkisyys tai että olisi jokin selkeä tavoite. Kisaamisella saa elämän keinotekoisesti järkestykseen, kun on treenit, ruoat ja levot aikataulutettu ja ruoat valmiiksi purkeissa. Olet täydellinen ihminen ja elät säntillisesti. Fitness edustaa perfektionistille oivaa mallia toteuttaa itseään. Voit kiittää itseäsi joka päivä ahkeruudesta. Kun sitten kisat ovat ohi, tiputaan kuiluun. Kaikki ne elämän asiat, ehkä jopa huolet ja murheet ovat jäljellä. Kisakroppa ei tuonutkaan sitä iloa ja hyvää oloa. Kisan jälkeinen aika on yleensä vaikeaa saada järjestykseen ja tässä vaiheessa aletaan jo suunnittelemaan seuraavia kisoja, jotta elämä saadaan ruotuun. Tätä se kiertokulku on vuodesta toiseen. Elämässä on liian paljon hienoja asioita, jotka unohtuvat ja jäävät näkemättä, kun elää siinä fitnesskuplassa. Se maailma hyvin harvoin tuo mitään mullistavaa tai sitä, mitä siltä odotetaan. Itsensä hyväksyminen ja nauttiminen elämästä tässä ja nyt on tärkeää. Ei aina elettäisi siellä tulevaisuudessa ja tulevaisuuden kisassa ja 20 viikon kisadieetissä.
Onnea ja menestystä elämääsi Iiris!
-Nora Yrjölä-
Upeaa Iiris, kun aloitit oman blogin! <3 Niin mahtavaa tekstiä kirjoitit. On helppo yhtyä moniin asioihin... TSEMPPIÄ Sulle hurjasti! Ps. Muista se juttu mistö kirjoteltiin, ku saat ne valmiiksi. ;)
VastaaPoistaKiitos teille. :) Noran sanat kolahti, erittäin hyvin tiivistetty ja mitään tinkimättä kirjoitettu.
VastaaPoista