Joskus on kelattava taaksepäin ja mietittävä syyt ja seuraamukset sieltä. Elimistö oireilee hyvinkin moneen asiaan vasta kuukausien päästä. Mistä kaikki ongelmat tässä kropassa on saanut alkunsa oli mentävä kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta taaksepäin. Oikeestaan oireita on ollut ammattikoulusta lähtien, selittämätöntä väsymystä (nukahteluja kesken oppitunnin), uniongelmia, vatsaongelmia, mitä milloinkin.
Oireita on ollut siis jo monia monia vuosia, mutta ne oikeestaan puhkes täyteen kukkaan ja jäi päälle kun olin silloisessa työpaikassa joka alkoi tuntumaan liian stressaavalta. Otin liian paljon paineita työtehtävistä ja ne seurasivat kotiin ajatuksissa, seuraavaksi ne veivät yöunet ja pää olikin ihan puhki. Voimathan siinä menee kun ei nuku ja kropan valtaa ääretön stressitila. Lopulta menin lääkärin puheille ja käteen tyrkättiin masennuslääkkeet ja sairaslomaa työuupumuksesta sen enempää perehtyen oireisiin. Joo kyllä, ei tarvitse edes kertoa erikseen että olin arvauskeskuksessa jossa tunnetusti ei oteta ketään tosissaan vaan kaikki on seinähulluja tai masentuneita. Ei siinä muu auttanut kun niellä "kohtalo" ja räpytellä eteenpäin. Vaadin kokeita, kun epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa jo tuolloin. Vaadin myös lisämunuaisten stressitestiä mutta sitä ei koskaan tullut, kun missään ei ollut vikaa. Ei mennyt kauan kun hiukset lähti päästä, tuli pälvikalju. Seurauksena pitkittyneestä stressistä. Onneksi tää tugga ei ole mallia hiirenhäntä, niin ei muutaman ylimääräsen karvan lähtö näkynyt missään.
Elämä jatkui, palasin töihin ja pian uuteen työpaikkaan. Aurinko paistoi, mutta ei kaikki siltikään ollut kunnossa. Sivuutin tyystin olotilani ja päätin että mun kroppa on vain tällänen vaikee ja vaativa. Oireet vajaatoiminnasta jatkui vaan ja paino oli ottanu jo stressin puhkeamisen jälkeen ylänousujohdanteen. On raastavaa katsoa itseään peilistä kun näyttää nestepöhöiseltä norsulta vaikka todellisuudessa treenaa kovaa 6 krt viikossa, päälle aerobiset ja ruokailut tiukasti laadittua. Tätä oli jatkunut jo reilun vuoden kun olin aivan varma että kilpparissa on vikaa, ei tätä mikään muukaan selitä. Menin suoraan yksityiselle ja kokeita otettiin paljon. Kun menin kuulemaan vastaukset en voinut uskoa. Missään ei mitään. En ollu edes iloinen siitä että niistä ei löytynyt mitään. Olisin halunnut selityksen kaikkiin oireisiin. Oli pakko hyväksyä se että olen vain tälläinen...TAAS. Lopulta luotinkin siihen että kaikki on kunnossa, olinhan käynyt yksityisellä lääkärillä???
Meni pari kk kun ostin Kaisa Jaakkolan Hormoonidietti kirjan ja heräsin taas miettimään oireitani. Mutta en tässäkään vaiheessa vielä tajunnut aivan kaikkea. Aikaa kului ja mä juoksin salin ja lenkkipolun väliä, söin ku dietillä että pysyisin edes jotenkuten kuosissa. Ei auttanu. Himmasin kuitenkin tahtia viime syksynä että voisin alottaa kunnon tohinat kisaprojektin kanssa. Paino oli noussut isoimmilleen mitä koskaan ollut.
Luotin kuitenkin siihen että kaikki olisi kunnossa. Dietti polkaistiin käyntiin ja 3 ekaa vk meni suht hyvin. Sitten tuli 5:n viikon totaali jumitus. Kilon heittoo suuntaan tai toiseen. Valmentaja määräs todella niukalle ravinnolle jotta saadaan kroppa tyhjenemään, kun ei tankkauksetkaan auttanu. Tyhjennys auttoikin parin vk verran ja taas alkoi jumittaa. Meni viikkoja kun ei tapahtunut taaskaan oikein mitään. Hälytyskellot alkoivat hiljalleen päässä soida. Ei tässä kropassa todellakaan voi olla kaikki kunnossa. Jos olisin terve kyllä 11 treeniä viikkoon ja miinuskcalorit täysin puhtaista eväistä pitäisi painoo tiputtaa. Samaan aikaan lueskelin Kaisan uutta kirjaa Hormoonitasapaino ja nyt vasta, suorastaan silmiini hyppäs rT3. Käänteinen T3 (rT3). Aiheesta löytyy erittäin hyvin tietoo niin Kaisan kirjasta kuin luontaisnetistä ja kilpirauhasblogista. Tätä arvoa ei siis tutkita normaaleissa länsimaalaisissa laboratorio testeissä.
Tilanne nyt se, että en tosiaan voi jättää asiaa tähän vaan lähtee selvittämään olisiko rT3 dominanssi mahdollinen. Kelletahansa lekurille on turha mennä, sillä luulosairaanpaperit olisi odottamassa. Soittorumpan jälkeen onnekseni pääsin yhdelle parhaimmista funktionaalisen lääketieteen lääkäreistä. Olin vastaanotolla 2.5 tuntia. Kaikki käytiin läpi juurta myöten. Asiat on niin monimutkaiset, että tässävaiheessa ei voi olla täysin varma missä on vika vai onko se monessakin paikkaa. Jokatapauksessa aloitin tyroksin lääkityksen kilppariin ja pian antioksidanttiklinikalle otattamaan laajat kilpirauhas sekä lisämunuais analyysit. Aika todennäköstä myös että lisämunuaiset voisivat olla uupuneet. Stressi, tiukat dietit, montakin peräkkäin. Kaikki yhdessä, joten en ihmetteleisi tätä yhtään.
Jätän kuitenkin nyt analysoimatta että mitä voisi olla. Keskityn entistä tiukempaan ruokavalioon että saan elimistön, että ennenkaikkea vatsan balanssiin. Epäilemättäkin selvää, kisat jää mun osalta. Terveys on liian kallis menetettäväksi. Ja kisat olisivat olleet viimeinen sudenkuoppa.
Näillä mennään, hymyä huuleen. En jää märehtimään vaan alan heti tositoimiin, elimistö kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti