Sivut

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Morjensta pöytään! ;)

Viime kerrasta onkin melkein 4 kk. Olen miettinyt kauan jatkanko kirjoittamista vai jätänkö blogin kokonaan. No mutta enhän mä tätä nyt sitten voinut jättää, täällä mää oon ja vielä hengissä! ;)

Kesä meni! Huh hellettä piti ja minen oikeen tykkää ku on niin kuuma. Tää syksy on mun heiniä, kuhan vaan olis kuivaa ja aurinkoista. Sitähän saa toivoo. :) Toukokuussa kun alotin tauon jälkeen treenit niin sitä ollaan sit treenattu, vähän liianki. Tiedostan itekkin että nyt mennään taas liian kovaa mutku eihän sitä nyt voi kakkosvaiheella mennä, saatikka ykkkösellä, vaan kolmosta silmään...AINA. :D Kyllä mä nyt otan iisimmin, no yritän ainaki! Sillä kilpparin suhteen ei olla vieläkään hyvillä vesillä. Itseasissa toukokuun jälkeen kun alotin treenit alkoi pikkuhiljaa menemään takapakkia. Pääsin kesän aikaan siirtymään kokonaan Amour lääkitykseen. Viikko sitten kävin kontrollissa ja edelleen vajaatoiminta. Olo puhui puolestaan mistä olen tyytyväinen, osaan lukea kehon viestejä ja sitäkautta helpompi hoitaa itse tätä niin ei tarvitse lääkäriä joka vk konsultoida. Mä oletin lääkityksen aloittaessa että tää olis jotenki iisi juttu, popsisin pillerit naamaan ja kroppa alkais toimimaan. Unelmaksi jäi. Nyt sitten vaan pilleriä lisää niinkauan kunnes raja tulee vastaan, kai se jossain vaiheessa tulee???

Treeneissä oon hullaantunu nyt noihin voimapuolen juttuihin täysin. Maastaveto ihan parhainta herkkua. Mun aikasemmat mavet on kyllä ollu jotain pilipali juttua nykyiseen verrattuna. :D Nyt vedetään sieltä maasta asti ja leveellä myötä vasta otteella. Paljon liikkeitä missä tulee mahdollisimman paljon kuormitettua kehoa. Näiden lisäksi tulee kyllä tehtyä vielä eristäviä liikkeitä ja pumppailtua hilavitkuttimissa. Ihan kaame hinku olis alottaa crossfit kun sekin täältä Keravalta löytyy. Onko täällä ketään joka siellä treenaa? :) Se vaan tarkottaa sitä et sali olis jätettävä, mut luulen ettei tekis huonoo.

Mä niin puhuin ääneen kun tää kilpparijupakka alko että mun kisaamiset oli sit varmaan tässä, niin mieli se on muuttuvainen. :D Tässä syksyn kisoja seuranneena en voi muuta sanoo kuin että veri vetää lavalle ja paljon. Mutta järki on päässä asian suhteen, tulevaisuus näyttää onko järkevää lähtee siihen touhuun ja pääseekö kuntoon ihan ilman mitään suurempia ponnisteluja.

2 kommenttia:

  1. Syysterveisiä! Ei se kilppari ihan yhdessä eikä kahdessakaan kuukaudessa välttämättä rauhoitu lääkkeillä. Aikaa se vaatii ja kärsivällisyyttä. Parempaan päin kuitenkin on menossa kirjoituksistasi päätellen, kuten elämäsi muutenkin, kiva kuulla. Älä ihmeessä jätä kokonaan kirjoittamista, kun sulla siihenkin on lahjoja, vaikka elämäntarinaksi asti.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain, aikaa ja kärsivällisyyttä. Minullahan niitä on. Eipä kovin :D Ja paljolti vaikuttaa varmasti myös se kuinka pitkään se on kerennyt olla hoitamattomana ja monen monta vuotta kerkesikin. Parempaan päi mennään vaikka välillä joutuu ottamaan vähän takapakkia. :)

    VastaaPoista