Aamun virkku, illan torkku

Mutta mitäs sitten kun torkuttaa aamulla sekä päivällä.Yöt on menny sentääs jo paremmin, hieman. Nukun 7-9 tunnin unia. Se onko se sitten hyvää unta on toinenjuttu. Taas ollu muutamia hankalia päiviä jolloin meinaa mennä kesken työpäivän silmät väkisin kii. Nämä "nukahtelut" on ollu yks pahimmista oireista. En ole juuri koskaan valittanut edes läheisilleni väsymystäni. Sillä se reaktio mikä tulee vastaan on se että treenaisin liikaa. Saan kuulla viikottain jonkun suusta kuinka hänen mielestään kaikki mun ongelmat on ja pysyy koska elän, treenaan ja syön näin. En jaksa enää edes puhua näistä kellekkään sillä leima on jo perseessä. Ongelmat vaan ovat alkaneet jo kauanaikaa sitten ja tiedän itse ettei tämä todellakaan johdu treenaamisesta, saatikka syömisestä. En halua edes tietää miten huonossa kunnossa olisin jos vetäisin ruokaa joka myrkyttää mut sisältä.

Mutta jos käy ilmi että uupumus lisämunuaisissa olisi niin sitten, sitten himmaan treenit ja rauhotan elämäni niiden osalta. Meni muuten sunnuntain sylkitestit ihan plörinäks. Huomasin, älysin su iltana ettei mulle annettu kusipurkkia. Virtsakoe olis pitänyt ottaa vielä kilpparia varten joka liitetään sylkitestiin. MDDltä sitten sanottiin ettei näitä jo otettuja sylkinäytteitä voida käyttää hyväksi, sillä tähän testiin mikä pitää ottaa on eri näytepurkit vaikka itse testi sama. What???

Kyllähän tätä tahtia voisi hieman hiljentää vaikka mitään ongelmia ei olisikaan. Alkuviikko oli taas yhtä juoksemista, kiire, mutta miksi. Vaikka itse päätän omat työaikani, ei ole kauheesti varaa valita milloin on paikalla ottamassa asiakkaita vastaan. Se on oltava silloin kun niitä tulee. Joten päivät on menny nyt siihen että menen töihin 9-10, teen aamupäivän töitä. Iltapäivästä muutaman tunnin preikki ja suhasen salille tekemään treenin. Kotiin lenkityttää koira ja takasin töihin ja kotiin 20 jälkeen. Ja useimmiten teen vielä 6päivän viikkoa. Tässäpä tämänhetkinen ongelma, kiire, joka pitää varmasti stressihormoonia yllä. 

Olen koittanu ottaa iltaisin itselle hetken aikaa. Piikkimattoa ja lukemista. Miten onkaan niin vaikeaa saada aikaa järjestettyä edes noille. Okei, itsestähän se on kiinni. Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni. :D

Uusin tulokas kirjahyllyyn. :) Sanna Ehdin on filosofian tohtori ja immunologi, jolla on kolmenkymmenen vuoden kokemus terveydestä. Teoksessä käsitellään elinvoimaa ja sen lähteitä. Miten ajatukset ja energia toimivat yhdessä, miten valo vaikuttaa energiatasapainoon. Analysoin sitten myöhemmin, oliko lukemisen arvoinen. :)

Tänään oli aika kalvojen repijälle. Olipahan tiukassa, HUUUSIN. Huusin niin että oli kuulunu salin puolelle saakka. Thihi. :D Ei siitä muuten hengissä selviäis jollei vähän ääntä päästä. Nyt kulkee taas happi erihyvin ja paikat ihanan irtonaiset, vaikkakin pirun hellät.