Paleo asiaa

Olen hyvin pelkistetyn ja yksinkertaisen ruuan syöjä ollut jo vuosia. Lukuunottamatta herkkupäiviä. Ah, olen vain niin nautiskelija syöjänä että leipojana kun siihen annan luvan. :P Ruokavalioni on ollut paljolti Paleo tyyppinen, eli luolamiehenruokavalio. Originale aina se parhain, pätee asiaan kuin asiaan. :)

 Tuossa yksinkertainen kuvaus siitä mitä Paleo sisältää. Nyrkkisääntö on: Syö lihaa, kalaa tai kanaa sekä munia. Vihreää ja muita vihanneksia jokaisella aterialla. Hiilihydraatit hedelmistä ja marjoista. Luonnollisia rasvoja, kuten pähkinöitä, avokadoa, oliiviöljyä. Ehdottomasti myös kylmäpuristettu kookosöljy ja omega 3 ovat hyvä lisä tähän. Hiilihydraatit jää väkisin vähemmälle, joten suosittelenkin kovasti treenaaville ottamaan ruokavalioon mukaan gluteenittomia tuotteita. Esim. amarantti, quinoa, hirssi, tattari. Jos kauraa tykkää käyttää varmista että se on 100%sti puhdasta. Monesti kaura käsitellään samoissa tiloissa kuin viljatuotteet joten ne ei ole aina niin puhtaita. Erinomaisia hiilulähteitä on myös peruna, bataatti, porkkana.

Ostin kokeiluun quinoaa. Vaikka treenaan kovasti pidän hiilarit silti aika matalalla, en ole säästynyt edes insuliiniresistentiltä. :/ Vielä en ole tehnyt tuota mutta täytyy vkl testata. Ja mahdollisuuksien mukaan suosi luomua! 

Paleo ruokavalioon siirtyessä siitä löytyy myös 55päivän tarkka ohejeistus miten toimitaan viikko viikolta. Se löytynee varmasti jostain netistä. Itse en kuitenkaan aloita tätä mitenkään alusta, sillä muutoksia tein vain gluteenin suhteen.

On ehdottoman tärkeää että vatsa on kunnossa, jotta tarvittavat ravinteet pääsee imeytymään ja elimistön hyödyksi. Sopimattomat ruoka-aineet aiheuttavat oireita ja vähitellen sairastumiseen. On aika vaikeaa välillä yhdistää jotain oiretta tiettyyn ruokaan, mutta kokeilemalla selviää ellei halua mennä testauttamaan ruoka-aineyliherkkyyksiä. Suosittelenkin ensiksi kokeilemaan Paleoo, sillä usein vika on juurikin gluteenissa tai laktoosissa. Huomio kuitenkin se että keliakia on eriasia kuin gluteeniyliherkkyys. Jos keliakia kokeet näyttävät negatiivista, voit silti saada gluteenista pahojakin oireita. Silloin se on yliherkkyys tai allergia.

Tässä muutamia ruokia mitä tulee itse vedettyä. Eilen keitin porkkanaa ja sipulia, siihen kun heittää kylmäpuristettua kookosöljyä niin slurps. :P Kaverina munia ja valkuaisia. Kasa rucolaa, punajuurikkaan lehteä, pinaattia, mizunaa. Jauhelihan seassa on sitten silputtua pinaattia, jonka kylläkin laiskana ostin pakastealtaasta. Sieltä löytyy erittäin käteviä pakastettuja pinaattipalloja. Ne vaan heittää pannulle jauhelihan sekaan.

Tälläst tälläkertaa.

Askel eteenpäin

Reippaana tyttönä matkasin isoon kaupunkiin Helsinkiin Antioksidanttiklinikalle aamutuimaan. 12 tunnin paastoomisen jäljeen en pyörtynyt verikoepenkkiin. Kysyttiin kyllä pyöryttääkö ja onko matkassa jotain evästä. Näytinköhän siltä että kohta voi nuppi pimetä. :D No ei olis kyllä ollu ihmekkään, sitä putkiloo oli sitten MONTA. Kun koehuoneesta pääsin tiskille pohtimaan maksupolitiikkaa niin siinävaiheessa pyörryin...kuvainnollisesti. Odotettavissa oli kohtuu isot hinnat, mutta että luvut olikin jossain aivan muualla mitä olin ajattellut. Oonkin miettiny tässä päivän että mitä ihmiset on valmiita maksamaan terveydestään tai lähinnä palveluista kun ei tiedä onko siitä hyötyä vai ei? Jokatapauksessa, kerran on elämä, kerran on terveys, jos on. Makso mitä makso haluan tietoa mitä tässä laitoksessa tapahtuu. Näytteet lähtee yhdysvaltoihin parempiin labroihin, tulokset kuulen vasta seuraavalla vastaanottokäynnillä ja sinnehän on aikaa. :/

Olin vkl Kaisan Hormoonitasapaino luennolla. Tykkäsin kovasti. :) Muistutteli taas mieleen tärkeitä asioita. Ihminen on kokonaisuus ja kun yksi asia on vinksallaan on aivan varma että se vaikuttaa toiseen. Luennolla aloin miettiä mitä minun pitäisi alkaa tekemään toisin että voisin paremmin. Ehdottomasti vieläkin tarkempi ruokavalio ihan jo kilpparinki takia, sekä vatsan joka onkin alkanut taas vittuilemaan todenteolla. Olen nyt herkistynyt gluteenille että myös laktoosille. Nuo kun on minimissään, tai lähes kokonaan pois ruokavaliosta olo on hyvä. Rahkaa en ole syönyt melkein puoleen vuoteen, kokeilin syödä ja melkein välittömästi järkyttävä vatsakipu. Joten pannassa pysyy. Raejuusto menee jauhelihan seassa eikä aiheuta mitään. Jätin nyt gluteenin kokonaan pois ja testaan pysyykö olo hyvänä. Lisään hyviä rasvoja, ravintorikkaampaa salaattia, juureksia, marjoja, hedelmiä. Mikä on ravintorikkaampi salaatti, ei ainakaan jäävuorisalaatti. Kallista vettä, en osta enää. Kaisalta lainaus "Jäävuorisalaatti on kuin kasvisten lada", aika hyvin sanottu. :D Se ei siis sisällä yhtään mitään hyvää, eikä se itseasiassa ole edes kovin halpaa.

Toinen asia mikä on äärimmäisen tärkeää hoitaa kuntoon lisämunuaisten että kilpparinkin kannalta on stressi. Mikäs muukaan lääkkeistä siihen auttanee kuin uni. Parhain ja halvin. Hyvin sen saralla on nykyään mennytkin. Mutta ei ilman melatoniinia. :S Noh, pääasia että saan nukuttua vaikka sitten mellien voimin. Ei tuo piikkimattokaan olis pahitteeks joka nykyään on koriste vain. Liian vähän itselle aikaa, vaiko laiskuuden puutetta. Kauheesti houkuttelis alottaa joku jooga tai meditointi jumppatsydeemi. Ne pitäis olla nimenomaan ryhmässä tapahtuva viikottainen tuokio. Ei tuu onnistuu yksin kotona. Laitetaan harkintamyssyyn. :)

Aiheista lisää tuonna tuonnempana, muuten tää kirjottelu räjähtää taas käsiin. o_O

Monimutkainen laitos

Joskus on kelattava taaksepäin ja mietittävä syyt ja seuraamukset sieltä. Elimistö oireilee hyvinkin moneen asiaan vasta kuukausien päästä. Mistä kaikki ongelmat tässä kropassa on saanut alkunsa oli mentävä kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta taaksepäin. Oikeestaan oireita on ollut ammattikoulusta lähtien, selittämätöntä väsymystä (nukahteluja kesken oppitunnin), uniongelmia, vatsaongelmia, mitä milloinkin.

Oireita on ollut siis jo monia monia vuosia, mutta ne oikeestaan puhkes täyteen kukkaan ja jäi päälle kun olin silloisessa työpaikassa joka alkoi tuntumaan liian stressaavalta. Otin liian paljon paineita työtehtävistä ja ne seurasivat kotiin ajatuksissa, seuraavaksi ne veivät yöunet ja pää olikin ihan puhki. Voimathan siinä menee kun ei nuku ja kropan valtaa ääretön stressitila. Lopulta menin lääkärin puheille ja käteen tyrkättiin masennuslääkkeet ja sairaslomaa työuupumuksesta sen enempää perehtyen oireisiin. Joo kyllä, ei tarvitse edes kertoa erikseen että olin arvauskeskuksessa jossa tunnetusti ei oteta ketään tosissaan vaan kaikki on seinähulluja tai masentuneita. Ei siinä muu auttanut kun niellä "kohtalo" ja räpytellä eteenpäin. Vaadin kokeita, kun epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa jo tuolloin. Vaadin myös lisämunuaisten stressitestiä mutta sitä ei koskaan tullut, kun missään ei ollut vikaa. Ei mennyt kauan kun hiukset lähti päästä, tuli pälvikalju. Seurauksena pitkittyneestä stressistä. Onneksi tää tugga ei ole mallia hiirenhäntä, niin ei muutaman ylimääräsen karvan lähtö näkynyt missään.

Elämä jatkui, palasin töihin ja pian uuteen työpaikkaan. Aurinko paistoi, mutta ei kaikki siltikään ollut kunnossa. Sivuutin tyystin olotilani ja päätin että mun kroppa on vain tällänen vaikee ja vaativa. Oireet vajaatoiminnasta jatkui vaan ja paino oli ottanu jo stressin puhkeamisen jälkeen ylänousujohdanteen. On raastavaa katsoa itseään peilistä kun näyttää nestepöhöiseltä norsulta vaikka todellisuudessa treenaa kovaa 6 krt viikossa, päälle aerobiset ja ruokailut tiukasti laadittua. Tätä oli jatkunut jo reilun vuoden kun olin aivan varma että kilpparissa on vikaa, ei tätä mikään muukaan selitä. Menin suoraan yksityiselle ja kokeita otettiin paljon. Kun menin kuulemaan vastaukset en voinut uskoa. Missään ei mitään. En ollu edes iloinen siitä että niistä ei löytynyt mitään. Olisin halunnut selityksen kaikkiin oireisiin. Oli pakko hyväksyä se että olen vain tälläinen...TAAS. Lopulta luotinkin siihen että kaikki on kunnossa, olinhan käynyt yksityisellä lääkärillä???

Meni pari kk kun ostin Kaisa Jaakkolan Hormoonidietti kirjan ja heräsin taas miettimään oireitani. Mutta en tässäkään vaiheessa vielä tajunnut aivan kaikkea. Aikaa kului ja mä juoksin salin ja lenkkipolun väliä, söin ku dietillä että pysyisin edes jotenkuten kuosissa. Ei auttanu. Himmasin kuitenkin tahtia viime syksynä että voisin alottaa kunnon tohinat kisaprojektin kanssa. Paino oli noussut isoimmilleen mitä koskaan ollut.

Luotin kuitenkin siihen että kaikki olisi kunnossa. Dietti polkaistiin käyntiin ja 3 ekaa vk meni suht hyvin. Sitten tuli 5:n viikon totaali jumitus. Kilon heittoo suuntaan tai toiseen. Valmentaja määräs todella niukalle ravinnolle jotta saadaan kroppa tyhjenemään, kun ei tankkauksetkaan auttanu. Tyhjennys auttoikin parin vk verran ja taas alkoi jumittaa. Meni viikkoja kun ei tapahtunut taaskaan oikein mitään. Hälytyskellot alkoivat hiljalleen päässä soida. Ei tässä kropassa todellakaan voi olla kaikki kunnossa. Jos olisin terve kyllä 11 treeniä viikkoon ja miinuskcalorit täysin puhtaista eväistä pitäisi painoo tiputtaa. Samaan aikaan lueskelin Kaisan uutta kirjaa Hormoonitasapaino ja nyt vasta, suorastaan silmiini hyppäs rT3. Käänteinen T3 (rT3). Aiheesta löytyy erittäin hyvin tietoo niin Kaisan kirjasta kuin luontaisnetistä ja kilpirauhasblogista. Tätä arvoa ei siis tutkita normaaleissa länsimaalaisissa laboratorio testeissä.

Tilanne nyt se, että en tosiaan voi jättää asiaa tähän vaan lähtee selvittämään olisiko rT3 dominanssi mahdollinen. Kelletahansa lekurille on turha mennä, sillä luulosairaanpaperit olisi odottamassa. Soittorumpan jälkeen onnekseni pääsin yhdelle parhaimmista funktionaalisen lääketieteen lääkäreistä. Olin vastaanotolla 2.5 tuntia. Kaikki käytiin läpi juurta myöten. Asiat on niin monimutkaiset, että tässävaiheessa ei voi olla täysin varma missä on vika vai onko se monessakin paikkaa. Jokatapauksessa aloitin tyroksin lääkityksen kilppariin  ja pian antioksidanttiklinikalle otattamaan laajat kilpirauhas sekä lisämunuais analyysit. Aika todennäköstä myös että lisämunuaiset voisivat olla uupuneet. Stressi, tiukat dietit, montakin peräkkäin. Kaikki yhdessä, joten en ihmetteleisi tätä yhtään.

Jätän kuitenkin nyt analysoimatta että mitä voisi olla. Keskityn entistä tiukempaan ruokavalioon että saan elimistön, että ennenkaikkea vatsan balanssiin. Epäilemättäkin selvää, kisat jää mun osalta. Terveys on liian kallis menetettäväksi. Ja kisat olisivat olleet viimeinen sudenkuoppa.

Näillä mennään, hymyä huuleen. En jää märehtimään vaan alan heti tositoimiin, elimistö kuntoon.

Punnituksen aika

Eli päätöksien teot käsillään. Puolessa välissä ollaan. 13 vk takana, 13 edessä. Mun mielentila ei vaan ole enää siinä että huuhtikuussa nousisin lavalle. Yksinkertasesti ilman vedätystä en kerkeisi kuntoon, enkä todellakaan ole puolikuntosena menossa yhtään mihinkään. Nuo kisat eivät vaan ole mulle niin tärkeät että menisin ja pilaisin nyt kroppani totaalisesti. Ongelmia on muutenkin. Joku ei silti anna nyt periksi, sisäinen pirulainen huutaa että nyt mennään eikä meinata. Asiahan on nyt niin että reipas vk aikaa ilmottautua kisoihin ja maksaa lisenssi. Juttelin eilen valmentajan kanssa ja päätös on yksinomaan mun, mutta ymmärrystä sieltä tuli. Onhan hänkin huomannut ettei kaikki ole tässä mun laitoksessa kunnossa. Vaikka välillä päässäkin viiraa niin en ole vielä ainakaan luulosairas. :D

Kaikkeni olen antanut ja tehnyt että hommat nyt pelittäisi, mutta ei. Parempaan päin ollaan tultu, mutta liian kivikkoisella tiellä. Olen menossa huomenna funktionaalisen lääketieteen lääkärille joka erikoistunut kilpirauhasongelmiin. Tästä voittekin päätellä mikä mättää, missä mättää. Mä tosiaan nyt toivon että mättää, muuten loppuu vaihtoehdot ja tän ruhon voi tuomita susipaskaks.

Kirjottelen tästä koko ongelmavyyhdistä oman postauksen. Varoitankin, siitä tulee pitkä, joten älä lue jos et jaksa, mutta jos kamppailet samojen ongelmien kans niin suosittelen.

Päivän tyhjä nesteilijä. 

Pois Fitnesskuplasta

Pää täynnä ajatuksia, inhotusta, helpotusta, jossainmäärin myös iloa. Vähän on sekametelisopan oloista. Yritän pukea ne sanoiksi ja tehdä järkeviä lauseita. Koitetaan.

Fitneksen/ kehonrakennuksen parissa olleena nyt 6-vuotta ja kisaprojekteja läpikäyneenä olen tullut tilanteeseen että mieleni ja ajatusmallini koko touhua kohtaan on muuttunut tyystin. Johtuneeko tästä dietistä vai olenko henkisellä tasolla kasvuvaiheessa? :D Ehkei kummallakaan ole osuutta asiaan, vaan tämä fitnessharrastajien räjähdysmäinen kasvu on saanut jonkilaisen inhotuksen aikaan. Ensiksi sanon sen, että en suinkaan tarkota sitä että pitäisi jäädä sinne kotisohvalle ja mättää kaikkee *askaa naamaan. Ei! Vaan hyvät ihmiset antakaa itsellenne hyvät eväät elää hyvinvoivaa ja terveellistä elämää. Treenaten ja syöden hyvin. Se on parasta mitä voitte itsellenne tarjota ja se antaa paljon myös teille. :) Mutta sitä en tajua miksi pitää hehkuttaa olevansa suorastaan fitnesstähti 3kk salitreenaamisen jälkeen. Kun siinä vaiheessa ei tiedetä edes miksi syödään 100g paistijauhelihaa, miksi käytetään lisäravinteita tai mikä on nukkumisen täkeys. Tämä nyt karkeistetusti esitetty. Seuraavana onkin jo hankittu valmentaja, hyvä juttu sinänsä, mutta edelleen ei tiedetä miksi tehdään näin ja noin. Omaa kroppaa ei osata kuunnella ja ollaan menossa jo kisoihin. Tuntuu että tämä on vain suurimmaksi osaksi näyttämistä muille. Ja hei, onhan se aika hienoo sanoo harrastavansa fitnesstä. ;) Pointtini se, ettei tämä laji ole niin hienoa. Kun ryhtyy kisatouhuihin se on sitten paljosta luopumista ja loppupeleissä raakaa touhua kun vedetään kroppa äärimmilleen. Ensiksi tiedostakaa asiat, kysykää miksi näin ja opetelkaa kuuntelemaan omaa kroppaa. Se on hieno ja fiksu laitos. Sitä ei kannata mennä pilaamaan menemällä perse edellä puuhun.

Olen asettunut ulkopuolelle ns. "fitnesskuplasta" ja nään asiat uudessa valossa. Kisat ovat aina olleet itselleni motivaattori ja kongreettinen tavoite mihin tähdätä. Mieleni onkin nyt kääntynyt siihen suuntaan, että haluan pyrkiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Siihen ei kuuluu kisaaminen, se on niin äärimmilleen vietyä touhua, stressaavaa, jopa pahimmassa tapauksessa tuhoavaa. Elämässäni on paljon muutakin kuin kisaaminen, paljon tärkeämpiä asioita. SILTI, sisimmässäni on kipinä joka palaa kisalavoille. Olen kuitenkin järkevämpi kuin 6-vuotta sitten, tunnen kroppani ja tiedän miksi syön 5 kertaa päivässä. Kokoajan opin lisää ja ymmärrän itseäni.

Vaikka tunteeni koko lajia kohtaan on nykyään myrskyiset, olen tällähetkellä dietillä aikomuksena osallistua kevään kisoihin. Ajatuksena se että ne saattaisivat olla viimeiseni, ei voi tietää. Nämä ajatukset tulleet tämän dietin aikana, joten varmasti tällä on vaikutuksensa tähän tunnemyllerrykseen.

Tulipas purkaus.

Ensimäinen oma

Tätä olen haudutellut pitkään, omaa blogia. Ei sinänsä uusikaan juttu mulle. Omia jorinoita treeneistä ja taipaleista kohti kisoja on tullut kirjoteltua 3-vuotta osoitteessa http://www.go4fit.com/blog.php?osCsid=5170rbf3t2oones8m2t4c9ll20. Joten joillekkin olen tuttu, mutta mukava jos tämän myötä matkaan hyppää tuntematon tähtönenkin. Nyt en aijokkaan kirjotella pelkästään treeneistä, vaan myös työstäni, köökin puolella hääräilyistä ja mistä milloinkin. Ehdotuksia otetaan vastaan! ;)

Elämääni ilahduttaa, juoksuttaa, hermostuttaa Working Jack Russell poju Wihtori.

-Iiris :)